Sukupolvien kohtaaminen

Tapani Kinnusen runo Tappajamummo saattaa herättää lukijassa monenlaista suhtautumista. Joku voisi pitää sitä huvittavana, kun taas toinen vakavamielisenä. On myös mahdollista, että lukija suhtautuu runoon monella tapaa, kuten pitää sitä sekä huvittavana että vakavamielisenä samanaikaisesti. Siten minä ainakin menettelin.

Runossa kerrotaan bussia odottavan nuoren miehen kohtaamisesta 80-vuotiaan mummon kanssa. Tapahtumat saavat alkunsa, kun keppiensä kanssa köpöttelevä mummo saapuu miehen luo, alkaa haastaa riitaa sekä moittia tätä laiskaksi. Miehellä on tarkoitus tehdä matka rautatieaseman kautta Helsinkiin julkista liikennettä käyttäen. Tämän kuultuaan mummo kehottaa häntä kävelemään, minkä jälkeen huitaisee miestä kohti kepillään. Mies närkästyy ja kiroillen käskee mummon poistua. Tämä kuitenkin kieltäytyy, minkä johdosta nahina jatkuu, kunnes mies heittää mummon kepit menemään. Keppejä noutaessaan mummo sanoo ääneen toivovansa sodan syttymistä: "Tulisipa taas sota."

Runossa mummo ei esiinny edukseen. Hänet on kuvattu äkäisenä ja mielestäni myös hieman muistisairaana, siis tyypillisenä tappajamummona. Nuorimies taas käyttää vuolaasti kirosanoja sekä hokee ö-äännettä ennen vastaustaan mummon esittämiin kysymyksiin, mikä on tyypillistä useille nuorille. Kummankin henkilöhahmon voidaan siis katsoa edustavan tietynlaista stereotyyppistä käyttäytymismallia omalle ikäryhmälleen.

Kirjoittaja Kinnunen on valinnut kertoa runonsa nuorenmiehen perspektiivistä. Tämä näkyy muun muassa otsikkovalinnassa sekä miehen asemasta puhujana. Runo olisi varmasti ollut toisenlainen, jos se olisi kerrottu mummon näkökulmasta, jolloin olisi luultavasti selitelty esimerkiksi hänen aggressiivista käytöstään paremmin.

Runosta käy ilmi, että mummo kantaa jonkinlaista huolta nuorisoa kohtaan. Hän pitää bussia odottanutta nuorimiestä epäkohteliaana sekä laiskana, koska tämä käyttää julkista liikennettä omien jalkojensa sijaan. Runon lopussa mummo tokaiseekin "Tulisipa taas sota, saisivat nuoret miehet liikuntaa." Sinänsä on kuitenkin epävarmaa, minkä ikäiseksi mummo määrittelee nuorison, sillä hän itse on jo 80-vuotias, mikä tekee useat aikuisetkin häneen verrattuna nuoriksi. 

Jos en tietäisi paremmin, olisin pitänyt tekstiä ennemmin novellina kuin runona. Syy siihen on se, että tekstistä puuttuu useita runoille tavanomaisia tyylipiirteitä. Teksti etenee myös ymmärrettävänä ja johdonmukaisena tarinana sekä dialogina, mitä ei useimmissa ja kaikkein tavallisimmissa runoissa näe.